Heikkoa kuvasaldoa taas..

Myönnän, olen ollut tällä viikolla laiska kuvaaja.. Pitäisi muistaa raahata kameraa koko ajan mukanaan (siis kotona), niin olisi paremmat mahikset saada tilanteesta kun tilanteesta kuvia. Nyt on aika heikko esitys, mutta näillä mennään.

Ekana Viljami (hieno saavutus: ainutkaan kuva ei ole suorassa ;) )

Ja sitten Oliver:

Viikonloppu ja leivontaa

Viikonloppu hurahti jälleen aivan liian nopeasti. Perjantaina heti töistä tultuani alotin kakun leipomisen, Oliverin ja Viljamin vahtiessa silmä tarkkana. Viljami olisi myös mieluusti maistellut pistaaseja ja taikinaa. Kertaalleen ehtikin suuhunsa varastaa kokonaisen, kuorellisen pistaasin. Onneksi ehdin napata sen pois, ennen kuin Viljami ehti sitä nielaista. En tiedä olisiko nielaissutkaan, mutten viitsinyt jäädä ottamaan selvää ;) .Oliverille riitti pistaasien ihmettely nenän ja tassun voimin.

Seisoessani keittiössä ja siinä kakkutaikinaa sekoitellessa, hyppäsi ensin Viljami ja sitten Oliver olkapääni kautta keittiön kaappien päälle. Ihmettelin suuresti, kun alkoi kuulua kummallista raksujen pureskeluääntä.. Ihmettelin, onko joku tehnyt mulle jäynän ja heitellyt kissanraksuja kaappien päälle, vai mistä ihmeestä ääni tulee!? Pakko oli lopulta nousta pöydälle seisomaan, jotta näin mitä kaapin päällä on. Ja kappas, siellähän oli kadotukseen joutunut aktivointilauta raksuineen! En tiedä olisikohan tuo aktivointilauta unohtunut minulta lattialle ennen asunnon kuvausta tai näyttöä ja jos välittäjä oli sen nostanut kaapin päälle..? Minä itse kun tuonne en edes yltäisi.. Mutta pääasia, että ko. aktivointilauta löytyi. Se on erityisesti Oliverin mieleen. Vissiin hauskempaa, kuin raksujen syönti suoraan kiposta.

Näillä näppylöillä ei muuta raportoitavaa. Aurinkoisia kevätpäiviä odotellen toivotamme kaikille mukavaa alkanutta viikkoa :).

Vahtimista ja ihmettelyä

Kissoilla noin niinkuin yleisesti tuntuu olevan taito esittää säälittävää, reppanaa, "en koskaan saa ruokaa" -olentoa, vaikka oma ruokakuppi olisi täynnä. Mutta oma ruoka on PAHAA. Eihän pientä hentoa, nälkäistä reppanaa voi pakottaa syömään PAHAA ruokaa.. Raukkaparoille on tarjoiltava herkkuja nälkänsä pitimiksi. Erityisesti Viljami on omaksunut tuon käytöksen. Joskin melko hyvin ostamani ruuat on jo pidemmän päälle kelvannut, mutta ei se silti estä tuota kaikkea muuta yllä mainittua.. Usein Viljamin löytääkin päivystämästä herkkukaapin päältä pöydältä:

Ja kuten aiemmin kerroin, on ollut jännä huomata, miten niin Oliver kuin Viljamikin rekisteröi ympäristöään ja ihmettelee kaikkea uutta. Eilen huomasin, kun Viljami katseli "uuden" kattolampun kattoon muodostamia varjoja:

Myöhemmin illalla pakattiin vaatepalautusta H&M:lle, tietysti kaikki yhdessä ;)

Mutta parhaan jutun -tittelin vei tietysti se alkuperäinen pakettinaru:

On se kiva, kun tällaisista pienistä jutuista saa kissoillekin ohjelmaa. Ei tarvitse huolestua, että mussukat tylsistyy. Eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, että olisi ollut liian passiivinen kissojen suhteen.

Kun ensin vähän puuhailee, malttaa sen jälkeen taas lepäillä :)